Kirjan vuosi - kirjan vuoksi

Tänä vuonna vietetään ensimmäistä kertaa Kirjan vuotta. Kirjan vuodessa on monta yhteistyötahoa, jotka kokoontuvat yhteisen ilmeen alle näyttämään, kuinka paljon kirjallisuudessa ja kirja-alalla tapahtuu. Olen ilolla mukana kertomassa Mesenaatti-projektistani. 

Kirjan myynnissä pitää olla nopea ja näkyvä, sillä kirjoja julkaistaan niin paljon, että vaatimattomuudella hautautuu uusien alle todella nopeasti. Kirjan elinkaari on nykypäivänä kovin lyhyt. Palkittuja kirjoja myydään hurjilla alennusprosenteilla heti julkaisuaan seuraavana talvena. Mikä tämän hetken uutuuksista mahtaa olla tulevaisuuden klassikko? Kirjafriikkinä oikein ärsyttää, kun ei millään ehdi lukea kaikkia, mitkä haluaisi.

Mitä kirja sinulle antaa?

Minulle kirjat antavat uusia maisemia, erilaisia ihmismieliä ja uudenlaisia suhtautumisia arjen asioihin. Kirjat antavat faktatietoja, mielikuvitusta ruokkivia utopioita ja matkoja toisiin maailmoihin. Ne avartavat ja leventävät katsantokantaa. Kirjat rikastuttavat kieltä, herättävät uteliaisuutta ja virkistävät aivoja. 

Ja tuosta kaikesta yhä useammat jättäytyvät vapaaehtoisesti ulkopuolelle. Kotonani asuu 13-vuotias. Hän on älykäs ja nokkela, hän tarkastaa kaiken välittömästi älypuhelimensa nettiyhteydellä monesta eri lähteestä ja todistaa väitteensä faktaksi, ennen kuin olen ehtinyt edes epäillä sen todenperäisyyttä. Hän tietää asioista, joista ikäpolveni ei 13-vuotiaana ollut edes kuullut (ehkä niitä ei edes ollut). Hän tutkii sairaudet, sivistyssanat, koneiden toimintamekanismit ja käyttöohjeet, laikipykälät ym. ym. Mutta KIRJAA en saa häntä lukemaan, en yhtä ainoaa fiktiivistä teosta... 

20-vuotiaani ei lue sen enempää. Hän mieluummin seurustelee, enimmäkseen somessa. Hän katsoo fiktiot Netflixistä. Olen yrittänyt sanoa, että lukisi ne kirjoista ja ruokkisi aivojensa mielikuvitusnystyröitä, mutta se on kuulemma työlästä. Jossain nuoruuteni koulutuksessa - kas kun on jotain jäänyt mieleen - puhuttiin aivojen passiivisesta ja aktiivisesta ruokkimisesta. Lukeminen ja musiikin kuunteleminen (keskittyen vain musiikkiin) ovat aivoja aktivoivia viihdemuotoja. Elokuvat mainittiin passiivisena viihdemuotona, koska liikkuva kuva on aivoille kuin valmiiksi pureskeltua ruokaa.

Joten Kirjan vuoden kunniaksi, tarttukaa kirjaan!

Minulla tällä hetkellä menossa Tuomas Hopun Tampereen naiskaarti - Myytit ja todellisuus

-> ruokkii aivojani seuraavan oman fiktioni varalle. Vaikka aikaa lukemiseen tällä hetkellä on päivän viimeiset kymmenen minuuttia - ennen nukahtamista.