torstai 12. helmikuuta 2015

Muisto - muistijälki - unohtaminen


Kuulin joskus puhuttavan koirilla mahdollisesti olevasta perintömuistista. Se tarkoittaa, että koira voisi muistaa asioita, joita olisi tapahtunut sen vanhemmille esivanhemmille. Uskon, että ihmisilläki on ollut sellainen kyky. Ja jos on ollut, niin mihin se olisi kadonnut? Luulen, että on edelleen. Kuinka paljon sitä pitäisi harjoittaa - ja miten - että sen saisi toimimaan arkielämässä, onkin sitten jo toinen juttu. Kuinka kauan minun pitäisi elää metsässä metsän armoilla, että muuttuisin osaksi metsän elämää?

Mikä muuten olisi perintömuistia, (jos meillä sellainen olisi) ja mikä opittua käytöstä? Ilmeisesti perintömuistin voisi nimetä myös vaistoksi, muistijäljeksi tai vietiksi toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Missä vaiheessa metsäelämääni luonnoton, mutta tietysti terve, pelko muuttuisi luonnolliseksi varovaisuudeksi? Ja siitä vielä askel eteenpäin: missä vaiheessa varovaisuus olisi niin sisäänkasvanut ominaisuus, että se ei hallitsisi koko olemista?

Vastaan heti, kun tiedän. Pääsen tekemään kokeilun sitten kun jään eläkkeelle.

Entä sitten muistomme? Paljonko muistamme itse omakohtaisesti kokemiamme asioita ja paljonko muistoistamme on meille syötetty lapsuduestamme saakka: "Silloin kun olit pieni, leikit aina muovilehmillä." Muistanko omat lehmäni, vai muistanko vain kertomuksen? Ja miksi aivoni näkevät vaivan muistaa ne lehmät? - ja niiden nimet - ja niiden vasikat - ja sen missä järjestyksessä ne piti olla lego-navetassaan?

Tätä piti oikein ihmetellä interwebin ihmeellisestä maailmasta:

Tutkimuksen mukaan muiston syntymisen jälkeen aktivoituu dopamiinipohjainen neuronien mekanismi, joka tuhoaa muiston, ellei siihen liity jotain tärkeää. dDA1-reseptori on vastuussa muiston säilyttämisestä, kun taas DAMB:ia tarvitaan unohtamiseen. Tutkijat myös huomasivat, että mutaatiot jommassa kummassa reseptorissa johtavat joko oppimiskyvyttömyyteen tai tilanteeseen, jossa unohtumista ei tapahdu. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi niinkutsutut savant-ihmiset, joiden muisti on käsittämättömän laaja.

Eli mitä ihmeen tärkeää niissä muovilehmissä oikein oli?  - siis on?

Kirjoitan tästä aiheesta päivällä käydyn kahvipöytäkeskustelun vuoksi. Työkaverin prioriteettijärjestys on viime aikoina ollut aivan väärä ;) Hän on nimittäin keskittynyt lukemaan alv-lakia Uron sijasta. Hän valitteli, että alv-laki on niin tylsää, ettei se jää päähän. Joten hän pyysi, että kirjoittaisin alv-lain niin mielenkiintoiseen muotoon, että sen muistaisi sen jälkeen aina leikiten. Hän pyysi kirjottamaan URO ja ALV. Sen jälkeen nauroimme ja huokailimme, että miten ihanaa Urolle, kun ei tarvinnut tietää tuon taivaallista mokomista asioista.

Aloin toivoa sitä perintömuistia, jopa sellaista että sen tai sen sisältämät tiedot voisi siirtää toiselle. Tikulla?

Jep jep - vielä tuohon lainaukseen.. joskus tuntuu että minun aivojeni reseptorit päättävät muistaa ja unohtaa aivan vääriä asioita...
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti