Liian vakavaa?

Kävipä tänään hassusti! Osallistuin allekirjoituksellani adressiin, jolla osoitetaan halua kuulla radiossa myös Raamattu kannesta kanteen. Kun adressin jakoi faceen, tuli automaattisesti näkyviin teksti: "Kun kerran Koraani... Enpä hoksannut, että tuosta syntyi vastakkainasettelu. Tasa-arvoisuuden nimissä ajattelin allekirjoittavani.

Mutta sain kuulla, että tasa-arvoa ei ole se, että kaikkien uskontokuntien pyhät tekstit luettaisiin radiossa. Kysyin kirjoittajalta, että eikö? Mitä tasa-arvo sitten on? Sain vastauksen: "Sitä, että jokaisella on mahdollisuus ja oikeus harjoittaa omaa uskontoaan eikä joutua syrjityksi sen takia."

Minusta tasa-arvoa olisi juuri se, että  k a i k k i e n  uskontokuntien pyhät tekstit luettaisiin radiossa. Mielellään vielä omien uskontokuntien fanaatikkojen kommentoimina. Kaikkien kymmenien eri suuntauksien fanaatikkojen per uskontokunta. Kuinka he tekstinsä ymmärtävät, ja miten ne vaikuttavat heidän arkielämäänsä? Näkökulmansa saisi esittää myös aito ateisti. Hän, joka sanoo, että kysymys ei ole siitä ettei hän usko jumaliin tai korkeampiin voimiin. Vaan siitä, että ei ole olemassa vastakkain asettelua uskoa - ei uskoa. Hän, joka tietäisi aivan varmasti, että uskoa ei ole olemassa.

Eräs "uskovaisten vihaaja" sanoi minulle kerran, että hän uskoo mieluummin vaikka pihakoivuun, kuin jumalaan. Sanoin, että jos hän saa pihakoivulta saman, minkä toiset jumalaltaan, niin hän on aivan yhtä uskovainen, kuin muutkin. Myöhemmin ymmärsin, että hän uskoi vain itseensä. Loppujen lopuksi sama asia? Jos hän saa saman itseltään, kuin muut jumalaltaan, hän lie yhtä uskovainen kuin muutkin.

Tiedän, että sohaisen ampiaispesää, mutta kerron kuitenkin. Omalla uskollani Kaikkivaltiaaseen luojaan, Lohdun tuojaan ja Viisaaseen neuvonantajaani, ei ole tuon taivaallisen tekemistä minkään uskontokunnan kanssa. Sen olen oppinut vasta viime vuosina. Siihen saakka uskoin, että kaikkivaltiaani on kristittyjen jumala. Nyt ajattelen, että vaikkei raamattua, koraania, tai mitään muutakaan vastaava tekstiä olisi kirjoitettu, enkä olisi koskaan kuullut jumalista, kaikkivaltiaani ohjaisi minua siitä huolimatta. Kirjat on kirjoitettu aikansa normistoiksi, tänään ne on korvattu lakipykälillä - ja niitä riittää. Eikä niiden noudattaminen ole uskonasia.

Vaikka ei olisi kristinuskoa, buddhismia, islamia, luonnonuskontoja tai muitakaan uskontokuntia, minulla olisi silti sielu. Ihmismielen ydin, joka ohjaisi moraaliani ja tekisi minusta juuri minut. Sieluni kertoo, mistä olen tullut ja mihin menen. Se kertoo, että se ei ole kertakäyttöinen, vaan sillä on tehtävä säilyä lasteni ja lastenlasteni muistoissa, tukemassa ja ohjaamassa.