Sairaudet ja kansanperinteen uskomukset

Olin viime sunnuntaina Lempäälän opiston "pikakurssilla", joka käsitteli suomalaisen kansanperinteen uskomuksista taudeista ja sairauksista. Kurssilla luennoi VTM Mirja Rekola. Ystäväni, jotka eivät kurssille päässeet, pyysivät referaattia, joten kirjoitan pari sanaa aiheesta.

Sairauksilla oli tietysti nimensä. Yleisimmin ne olivat joko -vihoja tai -neniä. Liiasta vedessä lutraamisesta saattoi saada vedenvihat ja kuolleiden kanssa kosketuksiin joutumisesta kalmanvihat. Jos sai puukosta tai kirveestä haavan, oli kyseessä raudanvihat. Löylynvihat saattoivat tarttua kylpiessä haavaan tai imetyksen aikana rintaan. Nenät eivät olleet nenän vaivoja, vaan esim. maannenä oli vaiva, jonka sai jos nukkui maassa tai makoili heinikossa. Metsännenän sai jos metsässä käydessään loukkasi metsänhaltiaa. Oireet saattoivat olla mitä vain, kaiken voi diagnosoida -nenällä tai -vihalla.

Äkillisiä sairauksia sanottiin säikähdykseksi tai kohtaukseksi. Rekola luki Matti Hakon toimittamasta kirjasta Kansanomainen lääkintätietous (1957) yhden hoitokeinon kohtaus-nimiseen sairauteen: "Kohtauksen saanutta lyödään elävällä käärmeellä selkään, niin kohtaus menee ohi." Sama parannuskonsti muuten auttoi mielenvikaisuuteenkin. Kohtauksen katsottiin johtuvan jonkin luonnonhengen tunkeutumisesta avuttomaan ihmiseen. Ihmiseen saattoi tunkeutua muutakin kuin luonnonhenkiä, kuten käärme. Jos olit sattumalta ennen pahaa vatsavaivaa nukkunut paljaalla tantereella, oli käärme madellut suustasi sisään. Käärmeen sai pois niin, että "ripustetaan potilas ylösalaisin ja laitetaan maitovati pään/suun alle, niin käärme tulee kyllä juomaan maidon, ja silloin se otetaan pois" (ilmeisesti käärme - ei maito eikä potilas).

Kateet oli myös vaikea tautiryhmä. Kirotaudin sait, jos joku oli manannut pääsi menoksi. Yleisin oire kateista oli paiseet ja märkäruvet, aina jotain näkyvää. Myös painajaisten näkeminen oli sairaus, painajaissairaudenkin oli aina joku paha ihminen lähettänyt, noita huvikseen tai vihollinen veetuillakseen. Yleensäkin vieraan sielun tunkeutuminen toiseen ihmiseen aiheutti pahoja sairauksia, kuten mielitautia ja kaatumatautia (epilepsiaa). Mielisairauksista "tunnettiin" pelkotaudit, riivaajat ja näkijät sekä virmatauti eli pahanpieksäjäinen (epilepsia). Riivaajat ja näkijät kun iskivät ihmiseen, niin ne saivat näkemään outoja asioita, jopa kirkonväkeä (vainajia).

Yleisimpiä sairauksia olivat suolistosairaudet: umpitauti, ähky, kattari, kuratauti, käärme (jonka jo mainitsin), reväisin, punatauti (verta ulosteessa). Parannus umpitautiin: "Jos vatsa on ummessa, otetaan kirveestä varsi pois ja viedään kirveenterä pajaan, asetetaan se sellaisen alasimen päälle, jossa on reikä. Siten, että alasimen reikä ja kirveen silmä ovat päällekkäin. Lasketaan vettä yhdeksän kertaa reikien läpi ja juotetaan se potilaalle. Ja tämä toimii!" Mutta löysään vatsaan parannuskeinoksi pitää syöttää potilaalle mustikoita. Sehän taasen toimii edelleen… 

Mainitsen yhden sydänvaivan. Sen jossa "pieni suoni menee luun rakoon, ja aiheuttaa reväisimen." Josta pääsemmekin muihin sisätauteihin: Erikoisen kuuloinen parannuskeino oli kaulakupuun (struuma): "Sukupuoliyhteyden aikana otetaan mieheltä siemennestettä ja voidellaan sillä kaulakupua. Tämä auttaa parhaiten silloin, kun potilas on tietämätön hoidosta." (Jäi epäselväksi, pitääkö potilaan olla osallisena sukupuoliyhteyteen - tai olla siitä muutoin tietoinen.) Muita sisätauteja olivat tippatauti ja kalvetustauti (anemia), jota muuten hoidettiin suoneniskennällä (kuulostaa nurinkuriselta, mutta paikalla olleen nuoren kupparitytön mukaan selkäydin aktivoituu tuottamaan punasoluja enemän, jos aneemikkoa esim. kupataan). Sellainenkin sisäelintauti tunnettiin kuin sotakuume. Tuskin tarkoitti kuumeisesti sotaan kaipaavaa, levotonta sielua, vaan jotain sodasta saatua sairautta.

Ihotauteja oli mm. raani (oireista päätellen nivelreuma), hyle eli merehinen (oireista päätellen säärihaava), vaarnehdos (veripahka tai paise). "Jos ihoon tulee vaarnehdos, pitää potilas säikäyttää, mieluummin kuumassa löylyssä ämpärillisellä kylmää vettä." Huunpurema on mustelma, joka tulee ilman syytä. Maahinen lienee ihossa silloin, kun siinä on ihomatoja (akne). Muistakaapa muuten, että aamusylki ja sammakonkutu auttavat poistamaan syylät.

Lastensairauksista tunnettiin muiden mukana itkettäjä (koliikki), valvottaja (paha koliikki) ja vaihdokas (todella paha koliikki). Lapsella saattoi olla myös eräs erittäin vakava vaiva, nimittäin harjakset. Eli normaalia vahvempi karvapeite syntyessä. Näitä karvoja on kuulemma kätilöt nyppineet pois, kun ovat niitä niin kovin kauhistuneet, ja siitä on seurannut vastasyntyneelle ihotulehdus, (joka on varmaan ollut luonnollinen osa harjakset-sairautta.)

Naistentaudeista yleisimmät olivat tuulimato eli kulo (rintatulehdus) ja jälkipureet (synnytyksen jälkeinen vaiva). Molemmat vakavia sairauksia, jotka useimmiten johtivat kuolemaan.

Parhaat parannuskeinot kaikkiin edellä lueteltuihin sairauksiin olivat uhraaminen jumalille, potilaan säikähdyttäminen, taikakalut (käärmeen tai karhun hammas, kuolleen hiukset, ukkosen polttama puu), koskettelu ja sylkeminen, mittaaminen (esim. vaaksoina. tai parantajan mittakepillä), hieronta, kuppaus ja suoneniskentä sekä taulaaminen (poltetaan taulaa iholla kipeän paikan päällä). Virtsaa käytettiin desifioimaan ja puhdistamaan. Ja vanha viisaus toimi todennäköisesti paremmin ennen kuin nyt: jollei sauna, viina ja terva auta, niin ei mikään. (Toim. huom. viina muuten useinmiten ulkoisesti.)

Jos kokeilette niin muistakaa, että parannussauna pitää lämmittää ukkosen kaatamilla puilla tai pihlajilla, parannusvasta pitää tehdä lepästä tai yhdeksästä eri puulajisa. Ja HUOMIO: vastominen aloitetaan aina päästä jalkoihin päin, ei koskaan toisin päin. Tauti lähtee pois vain jalkopäästä. Tässä vaiheessa kurssia ymmärsin, että ilmankos...!

Jos kerran jaksoit lukea tänne saakka, niin tässä pari linkkiä lisäopintoja varten:

  Eliaksen yrttitarja 

Eliaksen sanoin: "Sairasten hoitajan pitää olla raittiin, wahwan ja siiwollisen, selwän, walppaan, kärsiwällisen, wähäpuheliaan, rehellisen ja taitawan ihmisen." Lönnrothin kirja lähes kokonaisuudessaan tuolla yllä mainitussa linkissä (sivupalkissa Kotilääkäri).

 

 Arno Forsiuksen artikkeli-aarreaitta

Ote Forsiuksen artikkelista Karhu ja kansanlääkintä: "Karhun karvat kelpasivat ihmistenkin vaivoissa: "Jos miesten muna, kalu, ei seisonut tai herpaantui kesken tarvittaissa, parani tämä vika syömällä karhun karvoja tai käärmeen rasvaa." (Mikkeli.) Kynsilläkin oli lääkinnällistä käyttöä: "Karhun kynnellä raavittiin kipeää paikkaa, niin se parani. (Jämsä.)"