Moodin vaihto: kirjailijasta kirjanpitäjäksi

 

Törmäsin sattumalta seikkaan, että yksi meitä kaikkia koskettava laki on monelle kohtalaisen tuntematon.  Ja koska olen luonnoltani niin äiti, haluan opettaa tämänkin asian. Jos alla oleva ei ole kylliksi selkeästi kerrottu, tai se muuten herättää lisäkysymyksiä, laittakaa niitä ihmeessää sähköpostiini.

Lyhyt oppimäärä arvonlisäverotuksesta:

Arvonlisävero on kulutusvero, joka on lisänä tuotteiden hinnassa. Se on yrityksissä läpikulkuerä, joka tulee asiakkailta ja menee valtiolle tai niille, joilta yritys ostaa tuotteita tai palveluita.

Arvonlisäveron lopulliseksi maksajaksi jää aina kuluttaja. Yrityksethän saavat vähentää ostohinnoissaan olevan arvonlisäveron myyntien hinnoissa olevasta arvonlisäverosta ja tilittävät valtiolle näiden erotuksen. Mikä on tietysti aivan oikein, muutenhan arvonlisäveroa laskettaisiin aina edellisen veron päälle.

Tuotteiden ja palveluiden myyjät tilittävät kuluttajilta keräämänsä veron valtiolle.

->   yrittäjät toimivat siis veronkantajina eli valtion ilmaisina pikku-apulaisina

-> verottajalle se on ilmainen keräyspalvelu, mutta yrittäjille todella kallis toiminto. Arvonlisäveroja pitää erotella hinnasta sekä laskea paljonko tilittää pitää, joten kassaohjelmistot täytyy olla ajan tasalla (ja kun alv-prosentit muuttuvat parin vuoden välein, ohjelmistopäivitykset maksavat). Alv-laki on hankala, sen vuoksi yrittäjän on usein parempi turvautua ammattilaiseen, eli maksaa tilitoimistoille arvonlisäveron räknäämisestä. Ilmoitusmenettely on työläs niille, jotka ovat kuukausi-ilmoitusmenettelyssä. Ja lisäksi valtio on luonnollisesti sanktioinut tämän ilmaiseksi saamansa palvelun niin, että jos yrittäjä laiminlyö avuliaisuutensa (lain sanaa käyttäen: velvollisuutensa), niin yrittäjä maksaa veronkorotuksia, veronlisäyksiä ja viivästyskorkoja. Tulipa vuodenvaihteessä käyttöön jopa verovelkarekisteri, musta lista, johon yrittäjä pääsee, jos veronkantovelvollisuutensa laiminlyö. Kuinkahan kalliiksi koko arvonlisäveron kerääminen todellisuudessa yritysmassalle koituu?

Suomessa on olemassa kolme arvonlisäverokantaa:

24%  yleinen arvonlisäverokanta
14% elintarvikkeiden arvonlisäverokanta
10% matkalipuissa, takseilla, kirjoissa ja lehdissä
0-verollisia ovat terveydenhuoltopalvelut

Jako ei ole noin selvä ja yksinkertainen, vaan arvonlisäverolaki on erittäin yksityiskohtaisesti säädetty sisältäen lukuisia tarkkoja luetteloita siitä, mikä on milläkin kannalla verotettava tuote tai palvelu, sekä siitä mille tietylle kaudelle kyseinen osto tai myynti kuuluu ilmoittaa. Puhumattakaan lain määräyksistä kansainvälisen kaupan arvonlisäverotuksen suhteen. Jatkuvat valvonnan lisäykset ja pikkutarkennukset lakiin vain lisäävät veronkerääjien (=yrittäjien) tuskaa. Esimerkiksi rakennusalan käännetty verovelvollisuus (= ostajayritys tilittää alv:n valtiolle, kun yleensä sen tilittää myyjäyritys), joka laadittiin harmaan talouden kitkemiseksi, monimutkaisti ja nippelisääti todella montaa arvonlisäverotuksen kohtaa. Myyjä ei siis laita arvonlisäveroa niihin myynteihin, jotka hän myy toiselle rakennuspalveluja myyvälle yriykselle. Mutta kun ostajayritys saa arvonlisäveron myös vähentää, ei tilitettävää veroa synny tällekään yritykselle, vaan ilmoituksella tilanne on plus/miinus. Ilmoittaa verot kuitenkin täytyy, ja lain myötä tulikin arvonlisäveroilmoitukselle kolme uutta ruutua, joihin numeroita saapi tämän osalta syötellä.

Lakia säädettäessä on kuitenkin ymmärretty, että aivan pienille yrityksille valtion veronkantotehtävä on ylivoimainen, joten määrättiin ALV-velvollisuuden alaraja, joka tällä hetkellä on 8.500 euroa vuodessa. Toisin sanoen, jos liikevaihto jää tämän alapuolelle, ei yritys ole veronkeräysvelvollinen. (Liikevaihto=myynti). Hankalaa tässä on se, että yrittäjän pitää etukäteen tietää, jääkö myynti tuon alle vai ei. Sillä jos raja ylittyy, pitää arvonlisävero tilittää koko vuodelta. Oliko yrittäjä osannut ottaa sen huomioon hinnoittelussaan? Myikö hän tuotteen verottomaan vai verolliseen hintaa? Sillä ei ole merkitystä, hän maksaa arvonlisäveron kuin se olisi sisältynyt myyntiin. Toisaalta, jos yrittäjä keräsi ja tilitti arvonlisäveroa, mutta 8.500 euroa vuodessa ei tullut täyteen, hän saa kaiken veron takaisin (laskettuaan - ilmoitettuaan - maksettuaan - anottuaan sen).

Toinen tärkeä liikevaihtoraja on 22.500 euroa vuodessa. Se on Arvonlisäveron alarajahuojennukseen oikeuttavan liikevaihdon määrä. Ja sama suomeksi: Lakia säädettäessä on haluttu huomioida pieniä yrityksiä sillä, että 8.500 - 22.500 euron vuodessa myyvien yritysten arvonlisävero on portaittain kevennettyä. Tietyllä mielenkiintoisella kaavalla laskettuna alle 22.500 euron liikevaihdon jäävät yritykset saavat alarajahuojennuksena osan jo maksamastaan arvonlisäverosta takaisin. Alarajahuojennusanomuksen voi tehdä vain tilikauden jo päätyttyä, eli kerran vuodessa. Laskentakaava toimiin siten, että jos liikevaihto jäi alle 8.500 euron, palauttaa valtio kaiken yrittäjän maksaman arvonlisäveron takaisin.

vero – (liikevaihto – 8 500) x vero             
14 000

Mutta vero piti jo maksaa. Arvonlisäveron myötä valtio myös lainaa (minimaallisella korolla) rahaa yrityksiltä. Rakennusalan käännetyn arvonlisäverotuksen myötä myös kohtalainen osa yrityksistä lainaa rahaa valtiolta. Sillä jos myynnissä ei ole lainkaan arvonlisäveroa (koska sen ilmoittaa ja maksaa ostaja), saa yritys kaiken ostoissaan maksamansa arvonlisäveron valtiolta palautuksena. Mutta sekin vero piti jo maksaa, ostetun tuotteen hinnassa.

Suomen lait ovat kaikille samat, ja arvonlisäverotuksessa se tarkoittaa sitä, että Keskolla ja Torikauppias Makkosella on täysin samat säännöt arvolisäveron keräämiseen, laskemiseen, ilmoittamiseen ja tilittämiseen. Vaikka se on puhdasta tasa-arvoa, se tuntuu silti epäoikeudenmukaiselta juuri keräystaakan vuoksi. Pitää ottaa huomioon, että Suomessa talouslakeja säädettäessä on vuosien ajan kysytty mielipidettä myös Kirjanpitolautakunnalta sekä Taloushallintoliitolta. Lainsäätäjä on halunnut kuulla, kuinka lait käytännön tasolla toimisivat. MUTTA tilanne on sama, kuin kysyisi suutarilta, kuinka monet kengät ihminen vuodessa tarvitsee. Taloushallintoliittohan söisi jäsenistönsä leipää, jos ilmaisi mielipiteenään, että byrokratiaa pitää vähentää ja arvonlisäverotusta helpottaa. Eikö?

Joidenkin puolueiden eduskuntavaaliohjelmissa olen huomannut ehdotuksia siitä, että arvonlisäveron alarajahuojennuksen liikevaihtorajaa pitäisi nostaa. Silloin arvonlisäverotus kevenisi portaittain, ja yritykset saisivat palautusta kerran vuodessa - jo maksamaansa veroa. Mielestäni järkevämpi vaihtoehto olisi nostaa arvonlisäverovelvollisuuden rajaa 8.500 eurosta ylöspäin, jolloin kaikista pienimmät yritykset vapautettaisiin koko veronkeräystaakasta. Se tuottaisi näille yrityksille todellista hyötyä laskentatoimen säästöinä.

Itse veronhan, tai sen poisjäämisen, ei pitäisi tuoda hyötyä yritysten kannattavuuteen, sillä kuten tämän tekstin alussa sanoin arvonlisävero on yrityksissä vain läpikulkuerä. Keksinpä tähän esimerkin: Meillä on nämä jo mainitut Kesko sekä Torikauppias Makkonen, jotka kumpikin myyvät perunoita. Keskon liikevaihto ylittää arvonlisävelvollisuuden alarajan, mutta Makkosen liikevaihto ei. Näin ollen Makkosen ei tarvitse laittaa hintaansa arvonlisäveroa, vaan hän voi myydä perunat hintaan 1 rahaa/kg, siinä missä Keskon on pakko laittaa hintaan 14%:n arvonlisäveroa, jolloin Keskossa perunat maksavat 1,14 rahaa/kg. Jotta Makkonen hyötyisi siitä, että hän ei ole arvonlisäverovelvollinen, hänen pitäisi myydä perunat jollain yli 1 rahan hinnalla. Uskotteko, että hän saisi yhtäkään pottua myytyä? Ja jos saisikin, niin sellaisen laadun, palvelun ja yksilöllisyyden soisikin maksaa enemmän, jolloin hinnan ero Keskoon nähden ei silloin enää syntyisikään arvonlisäverosta.