perjantai 17. huhtikuuta 2015

Uron kuulumisia

Jaan teille runon Kuningas Olof Haraldsonin saagasta. Olof syntyi 995 ja lähti merille 12-vuotiaana (nykyisen Englannin ja Ranskan alueelle "tutkimusretkelle"). Hänet tunnustettiin Norjan (siis silloisen Norjan) kuninkaaksi vuonna 1007. Saaga on osa Ynglinga-saagaa.


Thy ship from shore to shore,
With many a well-plied oar,
Across the Baltic foam is dancing.
Shields, and spears, and helms glancing!
Hoist high the swelling sail
To catch the freshening gale!
There's food for the raven-flight

Where thy sail-winged ship shall light;
Thy landing-tread
The people dread;
And the wolf howls for a feast
On the shore-side in the east.

Vapaa suomennokseni ilman loppusoinnutusta:
Purtesi rannalta rannalle
voimin monen hyvin toimivan airon
poikki Baltianmeren vaahtopäiden tanssii
kilvet, ja keihäät, ja kypärät hohtaa!

Nosta korkealle pullistunut purje
saavuttaaksesi/ehtiäksesi virkistävään taistoon!
Ruokaa on korpin lentoon (korpin lennon ajaksi/matkaksi)
missä purjesiipinen laivasi loistaa;
Sinun maihin astumisesi -
ihmisten pelko.
Ja susi ulvoo juhlaa
maalla/rannalla idässä

En tiedä, kuka tuon version on kääntänyt norjasta englanniksi, mutta loppusoinnutus siinä on mielestäni kaunis. Netistä löytämäni pdf sisälsti myös kivoja kirjoitusvirheitä... Esim. "well-plied car". Ihmettelin hetken, että mistähän vaunuista runoilija mahtaa puhua. Sitten aloin etsiä loppusointua shore-sanalle, ja keksin tuon oar-sanan.

Olen jälleen saagojen kimpussa, koska hahmottelen Uron toista osaa. Runko alkaa olla valmiina. Tällä kertaa toimin täysin päinvastoin kuin ykkösosan kanssa, jota ei tehty minkään suunnitelman mukaan. Ja jos jonkin suunnitelman teinkin, niin Uro paiskasi sen mäelle ja keksi omat kepposensa. Ensimmäinen tarinahan Urosta alkoi niin, että sormille tuli pakottava tarve kirjoittaa, ja annoin niiden suoltaa sanansa paperille. Sen jälkeen tuijotin näyttöä ja kysyin. "WUT? Mitä tossa lukee?" Nyt kakkososasta siis on olemassa suunnitelma. Runko.

Uron saagan toisen osan työnimi on 'Hämeen Uro - Yksin'. Siitäkin huolimatta, että murto-osan kirjan tapahtumista Uro loppujen lopuksi on yksin. Ensimmäisessä osassa Uro niin monesti kaipasi yksinäisyyttä, nyt hän tulee sitä saamaan - ihan tarpeekseen. Aloitin tarinan kirjoittamisen vaikeimmasta kohdasta: miten Uro joutuu jäämään yksin, korpeen eksyksiin, kun hänellä on aina 12 henkivartijaa ja useimmiten sotureitakin kymmenittäin mukanaan? Mitä voisi tapahtua, että se olisi kylliksi uskottavaa? Viikon ajan heittelimme avokin kanssa ehdotuksia, ja lopulta uskottava juonikuvio löytyi.

Ai, miten ne saagat tähän liittyy? Ei mitenkään, nehän ovat kaikki liian uusia sekä kirjoitettujen tekstien että tarinoiden sijoittumisien kannalta. Niiden avulla pääsen vireeseen, heroistiseen moodiin. To catch the freshening gale!  -mielentilaan.
 
Uron ykkösosalle kuuluu parempaa kuin hyvää. Mutta uskallan kertoa siitä enemmän vasta seuraavassa blogitekstissäni. Mikään kun nykypäivänä ei aina välttämättä ole sitä mitä lupaa. Sen sijaan voin lyhyesti kertoa teille Tupa ryskyi, parret paukkui - runoillasta, missä olimme tiistaina. Kolme ihastuttvaa ihmistä esitti runoja siitä ja sen kesävyydestä.



Näytteet siisteimmästä päästä:

Jos minun kaluni poikki menee,
niin toinen kasvaa sijaan.
Pistän flikkai jakka väliin,
niin paranee niin pian.
(Nousiainen F. Leivo 1936)

Älä vittuu vituks kutsu.
Kutsu kultarenkahaksi,
sano saksansormuseksi,
hoppuu hopiasuuksi.
(Käkisalmi S. Paulaharju 1909)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti