maanantai 8. kesäkuuta 2015

Voiko perunat keittää tiskivedessä?

Takana paras viikonloppu aikoihin. Ei enää epäilystäkään - olen syntynyt väärälle vuosisadalle. Olisin hyvin voinut jäädä asumaan Korteniemen perinnetilalle, arjen työtaakasta huolimatta. Kaikkeen mahtavaan voi harrastukset ihmistä johtaakin!

         








Korteniemen pihapiiri oli rauhoittava paikka. Siitä huolimatta, että olin siellä "töissä". Olin nimittäin pitokokkina Taivaannaula ry:n Toukojuhlassa. Muiden tehdessä talon töitä talkoilla, kokkailin talkoolaisille ruuat. Apunani oli kuuliainen avokkini, sekä kaksi ihanaa keittiöpiikaa,  Maija ja Heta.  





Yllä keittäjän valtakunta. Korteniemen yli sata vuotta vanhassa tuvassa tein ilta- ja aamupalat. Liesi oli aivan mahtava, ensimmäisen kerran pääsin ihmettelemään hellanlevyistä patojen alta poistettavia renkaita, ja puutkin syötettiin pesään lieden päälipuolelta. Vaan äkkiä senkin lieden opin. Hyvin olisin pärjännyt nuorikkona tässäkin tuvassa.

Etenkin kun myötäjäisinä minulla oli mukana pari kattilaa, nokipannuja, savisia tarjoiluastioita, ottimia ja rakas wok-panuni - eli koko puoli keittiötäni kotoa.





Nukuimme ensimmäisen yön tuvan lattialla. Aamulla herätessä oli näky ihan rohkaiseva. Ruokaa on! Korteniemessä oli ollut leivontapäivä toukokuun lopulla, ja leivät olivat jo ihan korppuja. Mutta hyviä! (Pieniä maistiaisia oli vieraille tarjolla - emme syöneet noita kaikkia...)

 



Mutta koska kyseessä on museo, tupa piti tyhjentää päiväksi eväistämme, astioistamme ja kamoistamme. Se oli suurin työ koko hommassa, kuskata tavaroita edestakaisin maitokärryillä tuvan ja rantanuotiopaikan välillä. Onneksi oli piiat, ja roteva renki.

Oikealla kiehuu lounaskeitto Kaisun lainaamassa painekattilassa, mallia SA Int. Viidenkymmen litran kattilassa on ehkä kaksitoista litraa kasviskeittoa.

Juhlaruuan teimme samoissa olosuhteissa. Viritimme rantaan kivien varaan vielä suuremman rautapadan, jotta saisimme jossain keitettyä perunat. Kun pata oli kiehuvaa vettä puolillaan, aloin pohtia kuinka kypsät perunat saadaan kalastettua padasta. Keksin perunankeittopussin. Onneksi Hetalla oli sopiva kangaspussi (pyykkipussi) mukanaan, joten perunat pussiin ja pussi pataan. Toimi! Ja kuuma vesi käytettiin aterian päätteeksi tiskaamiseen. Kätevä emäntä...

Olosuhteiden uhriksi joutuivat vain salaattiainekset. Jostain syystä ne eivät kestäneet syömäkelpoisena kaupasta pitöpytään saakka. Oikeastaan se oli onni, sillä keksin korvata sen pihanpiiristä kerätyillä villisalaattiainella, ja sain hommaan asiantuntevan kerääjänkin. Taiviksen väestä on moneksi.





Juhla-aterian jälkeen saunaan. 1890-luvuta saakka käytössä ollut savusauna oli huikean upea. Saunanparsi oli korkealla ja sauna säkkipimeä. Kun pimeässä haparoin tikkaita  ylös rohkaisuja ja varoituksia kuunnellen ja ylhäällä ojensin käteni, ohjasivat muut minut (tai peppuni) tyhjään väliin penkille. Silmät tottuivat pimeyteen vasta pitkän ajan kuluttua, ja sittenkin näin vain ovenraosta kajastavan valon säteen. Lämpö oli lempeää ja löylyt lauhkeat.



Noup - en uinut. 






Lauantai-illalla poltimme kevätvalkeita kyyttöjen laitumella. Laitumella 'tapahtui' myös suomalaisia vanhoja perinteitä sekä kansanmusiikkia ja piirileikkeja. Eikä satanutkaan kuin pelokkeeksi.


PÄIVÄLLISMENU:
Keitetyt perunat
Kaalisipulipossupata
Rosmariinivoipavut
Rakuunaporkkanat
Hunajalantut
Villiryytisalaattia
Hetan herkullista leipää
Vieraiden tuomia jälkiruokia





 Kiitos Korteniemi. Voit olla varma, että palaan syliisi syksyllä.

1 kommentti:

  1. Kiitokset kokille, loistavaa ruokaa! Oli kyllä ihan mahtava viikonloppu! Keittiöpiika kiittää seurasta. ♥
    Laiton omaan postaukseeni linkin tähän sun juttuus, toivottavasti ei haittaa.

    VastaaPoista