Kohti Volgaa

Uron kakkososaa varten olen tutkiskellut (vain netistä) rautakautisia jokireittejä itään. Tutkijat ovat vertailleet arkeologisia pronssi- ja rautakautisia löytöjä nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueilta ja todenneet, että ennen kuin jokitie Laatokalta Ilmajärven kautta Dnepriä pitkin Konstantinopoliin otettiin vilkkaampaan käyttöön, kulki skandinaavien kauppareitti Volgaa pitkin Kaspianmerelle.

Volga

Uusi reitti, 800-luvulla, Dnepriä pitkin oli vaikeampikulkuinen koskineen ja vetotaipaleineen, mutta viikinkien näkökulmasta Volga vei väärälle merelle, etenkin kun tavoitteena oli Bysantin rikkaudet. Ja liian kauaksi itään hunnien ja tataareiden turhan vaarallisille maille. Mutta niin kauan kuin skandinaavit kävivät 'vain' kauppaa, ja sopuisasti, olivat Volgan bulgaarit todennäköisesti oivallisia kauppakumppaneita. Volga on rauhallinen ja leveä joki, hämäläisestä näkökulmasta kuin järvi, tosin päättymättömän pitkä. Paikoin joki on ollut alati paikkaansa vaihtavien hiekkasärkkien tukkima. 

 

Ilja Repin: Barge Haulers on the Volga (1870-73)

Mistä Volgan reitti sitten tarkalleen ottaen mahtoi kulkea?

Itämereltä Nevaa pitkin Laatokalle. Siitä Syväriä Ääniselle, mistä Valkeajärvelle etelään. Valkeajärvi onkin jo suoraan yhteydessä Volgaan. Joki Ääniseltä Valkeajärvelle on nykykarttojen mukaan nimeltään Kanal Volgo-Baltiyskiy, mikä viittaisi siihen, että vesireitti olisi kaivettu kanava. Toista jokireittiä en kartoista järvien välillä löydä. Volga-Balttia-kanava on kuitenkin niin pitkä ja mutkainen, että oletan sen paikalla muinoin virranneen jonkin moisen uoman. Ja sille oletukselleni perustan mielikuvitukseni pohjan. Ääniseltä vie vesireitti myös kaakkoon Vodla-järvelle, jonka rannoilta myös on löytynyt rautakautisia kalmistoja, kuten Äänistenkin. Vodlajärveltä on todennäköisesti kulkenut vesireitti pohjoiseen Valkoiselle Merelle.

Ääninen, leveä joki on Syväri. Kaakossa pieni Vodlajärvi.

Keitä noilla seuduilla asui?

Löysin Wikipediasta osuvan kartan eri kansoista ja niiden leviämisestä. Kartta vaikuttaa uskottavalta, jo senkin vuoksi, että siihen ei ole merkitty "bjarmilaisia" omana kansanaan. Kun nimittäin kaivelin tietoa näistä kansoista ja heimoista, niin törmäsin etymologien päätelmiin siitä, että vaikka bjarmilaiset mainitaan kronikoissa, niin se ei ole kansa, vaan eräänlainen haukkumanimi kaukana, raukoilla rajamailla asuville ihmisille, ja sana muodostuisi suomalais-ugrilaisesta perä-sanasta. 

HEP Häme mainittu.

Ennen kuin Uro joutuu seikkailuun Volgalle, hän on ystävineen perustamassa Laatokanlinnaa, viikinkinimeltään Aldeigjuborgia. Sen synty on dendrokronologian (vuosirengasajoitus) avulla ajoitettu vuoteen 753.

Ja vielä sitäkin ennen Uro käy sotimassa Bråvallassa…  

Onnellinen kirjailija

Hämeen Uro - Perintö julkaistiin 8.6.2015

Päivä, jona sain kirjalaatikon kotiin, oli mahtava. Oma kirja! Vieläkin tosin tuntuu kuin se olisi tapahtunut jollekin muulle kuin itselleni. Mutta kun kirjalaatikon perille saapumiseen sisältyi sopiva määrä kommelluksia, joita jouduin salapoliisina selvittelemään, niin kyllä sen täytyi tapahtua juuri minulle.

Olemme myyneet kirjaa jo Turun keskiaikaisilla markkinoilla. Ensi viikonloppuna myymme sitä Ilmajoella Särkyneen Sillan Markkinoilla. Siitä parin viikon päästä Tampereen Tallipihalla Medieval Folk Festeillä. Elokuussa Hämeen Linnan Keskiaikamarkkinoilla ja syyskuussa Pukkisaaren muinaismarkkinoilla.

 

Kojumme Turussa. Mukana Hedebyn Gytan vaatepuoti.

Alkaa pikkuhiljaa tulla onnistunut olo. Palaute kirjastani on ollut niin positiivista, että se on nostanut mieltä ja itsetuntoa, sekä lisännyt kirjoitusmotivaatiota kakkososaan .

Kopioin tähän Facebookin kautta saamaani palautetta, koska siitä on sentään kirjalliset todisteet. Suulliset kehut, joita olen saanut, eivät olekaan olleet niin mairittelevia. Kirja on nimittäin aiheuttanut muutakin kuin palaneita räiskäleitä ja unohtuneita tv-sarjoja. Eräs on Uron tarinan luettuaan uppoutunut kirjoittamaan omaa fiktiivistä tarinaa niin suurella vimmalla, että jäävät kuulemma koirat ulkoiluttamatta ja vaipatkin vaihtamatta.

FB-palautetta:

"Jos Kaari Utrion Pirkkalan Pyhät Pihlajat sytytti aikoinaan rakkauden ja kiinostuksen rautakauden aikaan, niin Milja Ketomäen Hämeen Uro - Perintö roihautti sen todenteolla tuleen kuin kveenien purret konsanaan.

Ainakin omissa käsissäni tämä kirja oli niin vaikuttava että jo heti ensimmäisen luvun loputtua aloin harmittelemaan sen loppumista 618 sivuun. Koitin säästeliäästi lukea ja onnistuin tekemään niin kirjan puoleenväliin ja vapaapäivääni saakka. Vaan vapaapäivän koittaessa Uro kumppaneineen suorastaan kaappasi minut mukaansa eikä oikein meinannut hellittää otettaan edes kirjan loputtua. Tämä kirja menee niin liki omia juuria että se todella laittaa miettimään omia esi-isiä: missä he ovat oman elämänsä aikanaan taittaneet.

Koska kirjan tapahtumat sijoittuvat olemassa oleviin oikeisiin paikkoihin, olisin tosin kaivannut karttaa helpottamaan välimatkojen ym. ymmärtämistä. Kaikki kirjassa olevat paikat eivät kuitenkaan taida enää samoilla nimillä kulkea vaikka osan toki tunnistinkin.

Jään innolla odottamaan seuraavaa osaa sillä Uro miehineen saa mieluusti ottaa minut purteensa toistekin matkaan - vaikka nainen veneessä ei hyvää tiedäkään."

Linkki: Uron FB-ryhmä 

"Luin kirjan loppuun pari päivää sitten ja joo, minäkin jäin kaipaamaan karttaa, vaikka täällä Ritvalassa asunkin. Mukaansa tempaavaa ja erittäin viihdyttävää luettavaa.
Jatkoa odotellessa."

"Olen tosi tyytyväinen kirjaan ongelmana on tosin jo aiemmin täällä mainittu tosiasia että kirja tulee ahmittua miltei saman tien kun ei malta laskea käsistään. Yritän pysyä alle 100 sivun kertalukemalla ettei lopu kesken, mutta näyttää pahasti siltä että ei kestä yli viikonlopun."

"Milja, luin esikoiskirjasi ja onnittelut hienosta teoksesta! Tarinankerronta ja kieli etenevät sujuvasti ja sitä on nautinto seurata. Vaikka kyse on fiktiosta, kirjassa näkyy vahva historian tuntemuksesi ja se on hyvää ja uskottavaa luettavaa kirjoittamattomasta Suomen rautakauden elämänmenosta. Itseäni erityisesti ilahduttaa ajan hengen ja ajattelun elävä tavoittaminen sekä myös asiantunteva kuvaus tuon ajan taistelutaitojen osalta. Jatkoa odotellaan!"

"Mää oon nyt lukenut kolmanneksen kirjasta. Hyvänen aika miten koukuttavaa tekstiä! Tekis mieli vaan lukee ja lukee... Sanoitko että jouluna ilmestyy jatkoa? En malta odottaa! …poltin jo yhdet lihapullat kun en malttanut lopettaa lukemista. Ihana Uro!"

 

Juliste

 

 

 Ja kyllä - jouluksi ilmestyy jatko-osa.