On herättävä

Olen vuosia katsonut, kuinka elämä kulkee ohitseni.

Leipätyö on rasittanut aivoni rikki, eikä älypuhelimenkaan osuutta voi vähätellä. Addiktoidun liian helposti sudokuista ja muista peleistä, ystävien kuulumisista sosiaalisissa medioissa sekä lyhyistä kissavideoista. 

Olen taipuvainen lukemaan netistä sivutolkulla

• Siitä, kuinka taitavat käsityöihmiset ovat aikaansaaneet upeita töitä
• Siitä, kuinka itseään voi kehittää tuhansilla tavoilla
• Siitä, kuinka kirjoja kirjoitetaan
• 
  Siitä, kuinka syödä terveellisesti
• Siitä, kuinka liikkua reippaasti
• Siitä, kuinka toiset elävät unelmaansa
  

Elämässäni on paljon sisältöä

Tämä ei ole lupaus, mutta aion herättää blogini henkiin. Haaveeni on kirjoittaa teille retkistäni, kirjoittamisestani, arjen havainnoistani. Pieni julkinen päiväkirjakin voisi olla hauska.

Tekstinpätkiä, runoja ja lastuja

Kirjoittaessani kirjoja syntyy paljon tekstejä, joita en kelpuuta lopulliseen romaanikäsikirjoitukseen. Voisin julkaista niitä blogissani. Samoin runojani. 

Kuten:

Läpi vihreän viileen

kaks keijua kulki.

Oli toisella uusi rotsi,

toisella kaikki se kaunis,

    joka keijulla vain olla voi.

 

Metsän soitto pauhoi

urut sinilintusten soi.

Oli toisella takki auki,

toisella kaikki se vastuu,

   joka arkena vain olla voi.

 

 Ei keijuilla duunia            

kun ei usko kukaan.           

On toisella aikaa iloon,           

toisella kaikki se murhe,          

joka köyhällä vain olla voi.              

 

PÄIVÄKIRJA 1.8.2024

Ensimmäinen päivä uudessä vapaudessa. Ajatusten vapaudessa. Pyrin pois pelosta, jonka nimi on Millä elän. Opiskelin, millaisia blogitekstejä nykyihminen jaksaa lukea. Pysyin terveellisessä ruokavaliossa ja join kolme mukillista kahvia. Olen sopinut viikonlopun mummoilusta ja seuraavasta tapaamisesta lääkärin kanssa.

Ihmettelin kijraideoita, joita vilisee muistikirjoissani. Toisissa on hyvät hahmot, mutta ei juonta. Toisissa on juonikin, mutta liikaa faktojen tarkastusta. Joitain olen vain nauranut.