Lue kirjoja ja hanki elämä

Totta mooses, olen tutkinut monia kymmeniä blogeja ja kustantamojen nettisivuja liittyen aiheeseen 'Kuinka tulla kirjailijaksi' (Hei, älkää nyt luulko, etten osaisi muodostua kirjailijaksi ilman ohjeitakin, mutta kunhan nyt ajanvietteekseni olen nettiä selaillut...) No mutta mieleenpainuvimmat ohjeet sivustoilla on olleet nämä: 

1. Lue, lue, lue. Lue toisten kirjoittama tekstejä, lue uutisia, lue kirjoja, lue blogeja, lue runoja. Ja niin minä olen lukenut. Olen lukenut tietokirjallisuutta rautakaudesta niin Hämeessä kuin maailmalla, hautalöydöistä, merenpinnan korkeudesta, viikinkilaivoista ja taistelutaidoista. Olem upottautunut viikinkisaagojen suohon eikä suomen kielioppikaan ole jäänyt kurkkaamatta. Mutta tiedon lisäksi olen lukenut romaaneja.

 

Laitoin itseni joulun ajaksi netti-arestiin, sillä totisesti uskon, että elämä on tietokoneen ulkopuolella. Kun netti ei syönyt aikaani lähdin Tom Clancyn matkassa Vietnamin sotaan. Tämä juontui edellisen viikkoisesta kirjahylly-operaatiostamme. Tulin sanoneeksi avokkeelleni, että jos hän valitsisi omista kirjoistaan mielestään parhaan, niin lukisin sen. Armoa tuntematta hän valitsi Clancyn Armoa tuntematta. Tarina on koukuttava, joskin olen vasta puolessa välissä, se sisältää myös viisaita syvällisyyksiä ja teksti on sujuvaa. Käännöskirjallisuudessa mietin aina sitä, onko sanavalinnat kääntäjän vai kirjoittajan omia, ja siksi omavalintaisesti luenkin yleensä suomalaisten kirjailijoiden tekstejä.

2. Elä elämääsi. Mene ulos, katsele maisemia, tarkkaile ihmisiä. Niinpä olen elänyt. Olen yrittänyt kynsin hampain roikkua tässä hetkessä pakenematta nykypäivän kummallisuuksia rautakautiseen mielikuvitusmaailmaani. Olen jopa 'politikoinut' eli tyrkyttänyt fb:ssä tietouttani ja mielipiteitäni niin EU:n ja USA:n välisestä vapaakauppasopimuksesta (kiitos ei) kuin Suomen jatkuvasti tiukentuvasta verotuksestakin. 

Välillä tosin tuntuu, että muut elävät elämää puolestani. Kuten poikani, joka teki minusta triplamummun. Kuinka turkasen pieniä nuo pienet ovatkaan tänne tullessaan! Ja suloisia. Ja tuoksuvia. Ja äänekkäitä. Ja vaativia.

 

Älä herätä mua unesta

Sormien laulu loppui eilen. PISTE. Yhtä yllättäen kuin alkoikin. Jäin tuijottamaan viimeistä lausetta yhtä ällistyneenä kuin ensimmäistä sivua heinäkuussa. Kevyt luomistyö on tehty, alkaa raskas urakointi. Tosi reilua, kun töissäkin alkaa vuoden raskain aika.    

Lainaan MG:n lyriikkaa:

"Mä oon missä kukaan muu ei oo ikinä käynytkään

Mä nään näitä asioita mitä kukaan ei oo nähnytkään

Tänään todellisuus on paha - liian masentavaa

Mä  jään tähän (unen) maailmaan, koska tääl on kaikki parempaa"

Olo on jokseenkin skitsofreeninen, sillä en haluaisi pois Uron maisemista. Rauhoittuisin savupirtin hämäryyteen, talvihorrokseen karhuntaljojen väliin. Ei haittaisi, vaikka työtä olisi enemmän, vesi pitäisi kantaa lähteestä, lampaat ruokkia, pyykätä avannossa... jos sen palkkana olisi koko päivän saanut lämmittää savusaunaa, syödä yksinkertaista ruokaa, katsoa lastensa  l e i k k i ä  tantereella.

Nykyelämä on helpompaa - fyysisesti, mutta henkisesti niin paljon raskaampaa. 

MG Älä herätä mua unesta

 

Infodumppaus

Luen parasta aikaa mahtavaa Juha-Pekka Koskisen Ristin ja Raudan tietä. Nyt tiedän, mllainen kirja on, kun se kirjoitetaan täysin ilman infodumppausta. Itse en sitä osaa. Onneksi olen vielä kehityskelpoinen yksilö. Alan opettelemaan tästä hetkestä eteenpäin.

Turha selittely siis pois. 

Ja silloin lukija joutuu selaamaan tietokirjoja tai nettiä, etsiäkseen faktat sieltä (sorruin tähän itse). Ristin ja raudan tien rinnalla luin faktat Ristiretket-tietokirjasta. Ja netistä etsin lisätietoa Guiscardista ja Bohemondista...

Eli ollakko vai eikö olla selittelijä? Onneksi koelukijoissani on sekä historiantuntijoita että "normaaleja ihmisiä", eli ei-historiafriikkejä. Saan kyllä palautetta, jos joku asia on mennyt yli ta ohi. 

Ja ihmisillä hyvä tahto

Koska tähän blogiin on jo putkahtanut muutakin kuin kirjan kirjoittamiseen liittyviä aiheita, niin jatkan toisella aiheella:

Juluaattoon on 3 yötä. Ihmisten hyväsydämisyys lämmittää sekä mieltä että uunejamme. Ilman kyyneliä en kiitollisuuttani pysty kuvailemaan. Eilen saimme lahjoituskeräyksen tuloksena polttopuita. Tänään lämmöllä käärittyjä paketteja pojillemme ja itsellemme.  Herkkujakin. 

Kiitos tuntuu vähäpätöiseltä sanalta

pitää olla toinen

suurempi

sanana voimallsempi kuin kiitos

kuten

ylistys

kunnian tekeminen

Teen kunniaa niille, jotka ovat luopuneet itsekkyydestään

tukiessaan tätä perhettä

Nöyrimmästi