Surusta kirjoittaminen
Kuten sen, että Uron pitäisi olla suruissaan. Hän on menettänyt paljon. Paljon enemmän kuin itse kestäisin. Silti näyttää siltä, että hän suree vain parin luvun verran ja sitten kaikki on unohtunut. Paha virhe.
1. Surussa on monia vaiheita, tässä Uron vaiheet:
Musertava tapahtuma Hyväksyminen
Shokki / Paniikki Toivo / Vahvistuminen
Kieltäminen Uusia toimintamalleja
Tunnottomuus Etsiminen
Viha / Syyllisen etsiminen Uusi paniikki, paluu alkuun
Syyllistyminen Masennus
Yksinäisyys, Eristäytyminen
2. Ihmisillä on erilaisia raktioita
- Itkeminn tai se, että ei itke. Ajattelee, että pitäisi itkeä ja syyllistyy, kun itku ei vain tule. On sisäistä ja ulkoista suremista. Voi itkeä heti shokissa, tai pitkän ajan jälkeen ikävää tai yksinäisyyttään.
- Tunnottomuus, itsensä turruttaminen. Ihminen tekee kaiken autopilotilla. Rutiineihin uppoaminen. Surra ehtii myöhemminkin. Hautajaisten järjestely on hyväa työtä aivoille surun sijaan.
- Vapina, tärinä, voimattomuus, uneliaisuus. Hajoaminen.
- Keskittyminen muiden suruun. Esim. "Kuinka lapset kestävät tämän?" Pitää auttaa muita selviämään surun ensireaktioista.
- Teeskentely, että kaikki on ihan hyvin. Ei halua olla muille taakaksi. Teeskennelty välinpitämättömyys, sisällä kuohuu, mutta ulospäin näyttää, että ei sure lainkaan. Yksin jäätyään romahtaa.
3. Jokainen selviää eri tavalla
- Vahva muuttuu heikoksi ja päinvastoin
- Sillä, kuinka henkilö kohtaa surun ja kuinka suru muuttuu ajan kuluessa, voi vahvistaa hahmon ainutlaatuisuutta.
- Toinen kasvaa ihmisenä, toinen saattaa taantua.
- Koston hautominen voi vahvistaa, antaa elämäntahtoa.
- Se voi myös katkeroittaa. Nousee viha jumalia kohtaan, herää itsesääli.
- Ikävä kestää eri mittaisen ajan eri henkilöillä.
4. Suru on normaalia ja muita neuvoja
- Henkilöille pitää antaa aikaa toipua surusta -> kirjoita siitä vielä viimeisellä sivullakin.
- Kuolemaa juhlitaan! Vainaja on siirtynyt rajan ylitse paikkaan, johon moni halajaa. Miksi en päässyt mukaan? Miksi ei ollut minun vuoroni?
- Kirjoita seesteinen hetki traumaattisen tapahtuman jälkeen, jotta lukija ehtii toipua.
- Henkilön koko loppuelämä muuttuu toisenlaiseksi. Sekä monen muun. Kuinka yhteisö suhtauatuu?
- Muista syy ja seuraus koko lopputarinan ajan. Mikä kaikki muuttuu traumattisella hetkellä? Mikä ei muutu? Voiko siitä hakea lohtua?
- Suru on kamppailu, laita henkilöt painimaan sen kanssa. Kulje henkilösi kanssa pimeyden syövereissä. Läpi sykkivän tuskan.
- Älä pysäytä juonta siksi ajaksi, kun kuvailet surua, kuljeta sitä taustalla.
- Muista muistot! Muistojen kirjoittaminen sinne tänne on hyvä muistutus surusta, mutta muistoissa ei tarvitse rypeä.
- Lukijalle ei tarvitse sanoa: "Kaikki on hyvin nyt." Heille riittää pienikin toivo rivien välissä. Toivo, joka kertoo, että tuska ei enää ole tervimmillään.
- Hiljaisuus puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.
- Älä sorru pateettisuuteen: Ei puheita haudalla. Pienet välähdykset muistoista ovat tehokkaamipia kuin pitkä monologi.
5. Loukkaavat huomautukset
- Jos tämä jollekin piti tapahtua, niin juuri sinulle. Sinä tämän kestät, jos kukaan. Olet vahva!
- Unohdat kaiken enemmiin tai myöhemmin. Odota vain.
- Älä poraa! Ehdit surra myöhemminkin.
6. Kuinka muut suhtautuvat päähenkilön suruun?
- Kuuntelee, joko aktiivisesti tai pasiivisesti. Aktiivisesti kuunteleva kyselee ja syventää puheumista, passiivisesti kuunteleva antaa toisen purkaa huolensa siten kuin tämä itse tahtoo. Passiivinen kuuntelija saattaa pelätä, että kysymykset tai mikään puhe pahentaa surijan surua. Kysymykset ja vastaukset antavat lukijalle lisätietoa.
- Vertailee, mainitsee omista tai muiden samanlaisista kokemuksista. Vertailija on joko narsistinen tai haluaa surijan tietävän, että tämä ei ole yksin. Surija ottaa tämän joko lohduttavana tai tuntee, että hänen suruaan ja ainutlaatuisuuttaan ihmisenä vähätellään.
- Neuvoo, ehdottaa toimintatapoja, kuinka surijan tulisi toimia, kuinka pitäisi pärjätä. Suruvalmentaja. Yleensä haluaa auttaa, mutta voi kuulostaa surijan mielestä saarnaamiselta. Surijaa neuvot joko auttavat löytämään uusia ratkaisuja, tai loukkaavat. Aiheuttaa surijassa häpeää, kun ei osaa surra "oikein". Saattaa ajaa erakoitumaan.
- Häiritsee, vie (yrittää viedä) huomion pois surusta. Järjestää hauskoja tapahtumia ja hassuttelee. Haluaa auttaa unohtamaan. Joko puhtaasta halusta tai itsekkäistä syistä, koska surevan seura on masentavaa TAI ei osaa suhtautua mihinkään vakavasti. Hassuttelu vie myös lukijan ajatukset surusta ja antaa levähdystauon. Surija saattaa tuntea olonsa yksinäiseksi surunsa kanssa -> yksinäinen ihmisten joukossa.
- Maalaa piruja seinille. "Ei tämä mitään, edessä on vielä pahempaa." Sanojalla on joko kyyninen mielenlaatu tai hän haluaa oikeasti, että surija valmistautuu uusiin iskuihin. Kirjoittaiessa voit tällä tavoin kylvää päähenkilön mieleen murheita tulevista tapahtumista, nostaa jännitettä.
- Välttelee, joko ei osaa suhtautua suruun tai ei välitä surijasta tarpeeksi. Pelkää kohdata isoja ongelmia. Voi työntää surijan vielä syvempään yksinäisyyteen.
- Lohduttelee. Näkee hyvät puolet ja kauneutta arjessa. Muistuttelee siunauksista. "Olet sentään elossa." "Sinulla sentään on..." Haluaa piristää ja auttaa surijaa, mutta voi ärsyttää tätä.
- Jumalallisoi eli etsii suurempaa tarkoitusperää. Haluaa auttaa ja ohjata "totuuteen". Tämä joko antaa surijalle lujan kallion ja tiedon, että ei tarvitse korjata itseään itse, tai lisää surijan epäilystä siitä, että ei ole jumalten suosiossa. Tuntee itsensä hylätyksi. Voi käydä myös niin, että surija alkaa luottaa jumaliin ja tulevaan onneen, mutta kun se ei tapahdu nopeasti, tuntuu kuin matto vedettäisiin jalkojen alta.
- Suojelee, kohtelee silkkihansikkain, silottelee tietä edellä. Pitää surijaa hauraana. Kirjoittaessa tätä kauttaa voi lisätä ironiaa tai jännitettä. Mitä tapahtuu, kun surija saa tietää, että tietä on siloiteltu?
- Palvelee, huolehtii fyysisistä tarpeista. Haluaa keventää taakkaa. Fyysinen huolehtiminen: "Haukkaa leivästä."
- Empatisoi. Suree surevan kanssa. Ymmärtää. On todennäköisesti itse kokenut samanlaisen surun tai kokeen syvästi, että surijan suru on hänenkin surunsa.

