Kirjailija toipuu - Uro jatkaa elämäänsä

 Äläpä huoli

...elämä kantaa sittenkin, niin minua kuin Uroakin. 

Olen kirjoittanu Uron kolmatta osaa u s k o m a t t o m a n  kauan, vuodesta 2018 saakka. Ensin kirjoittamista häiritsivät liian vaativat leipätyöt, sitten tyhjä pääni, sitten muut romaanikäsikirjoitukset, sitten tunne osamaattomuudesta...

Nyt kaikki on selätetty, jopa leipätyö. Työttömänä on aikaa kirjoittaa. Niin no, työtähän se on kirjoittaminenkin. Kolmosessa on työtä enää vain nimeksi, mutta nelonenkin jo elää päässäni. Yksi kerrallaan. Näin lokakuussa työtä teettävät apurahahakemukset. Tehtävä nekin on, vaikka pessimistinä en usko, että touhu on lottoamista tuloksekkaampaa.

Uron kielellä Haalogaland (kuva 

varastettu wikipediasta) 

Koska Kustannusosakeyhtiö Bookcover ei enää tee täyskustanteita, joudun etsimään Uron kolmannelle uuden kustantajan. Oma- tai palvelukustanteeseen eivät varani riitä. Toivottavasti kustatajalla ei kulu yhtä montaa vuotta teoksen ulos saattamiseen kuin kirjailijalla.

 Palaan tuohon osaamattomuuden tunteeseen vielä. Aloitin kirjoittamisen opinnot josksu 2018-2019 Hämeen kesäyliopistossa. Silloin huomasin, että osaan jotain, mutta mitättömän vähän. Olen vain suoltanut tekstiä ulos, kuten nyt, sen enempää miettimättä. Uron ykkösessä olisin voinut kevyesti jättää puolet tekstistä pois, eikä eroa olisi edes huomannut. Kakkosta lukiessani mietin joskus, kuka sen on kirjoittanu. Olen ollut kirjoittaessani niin itseni ulkopuolella, että teksikin on täysin vieraan tuntuista.

Kymmenkunta lukukautta opiskelua, toivottavasti se pikkuhiljaa alkaa näkyä tekstissäni.