Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskiaika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskiaika. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. marraskuuta 2026

Kun historia ei pysy kansien välissä, elämää keskiajan ja rautakauden leiritulilla


Menneisyys ei ole minulle koskaan ollut pelkkää luettavaa tai kirjoitettavaa, vaan jotain, mitä tekee mieli kokeilla konkreettisesti. Miltä tuntuu, kun päällä on itse ommeltu villatunika, hiuksiin tarttuu nuotion kirpeä savu ja nykymaailman kiireet jäävät jonnekin metsänreunan taakse?

Suomessa tallustelee yllättävän paljon porukkaa, joille aikamatkailu on arkipäivää. Historian elävöittämiseen keskittyviä seuroja löytyy kivikauden pyyntikulttuureista aina 1900-luvun sotahistoriaan saakka. Oma sydämeni sykkii vahvimmin keskiajalle ja rautakaudelle, ja molempiin maailmoihin minulla on omat, hieman erilaiset siteeni.
Varsinainen harrastuskotini on vuonna 1999 perustettu Elävä Keskiaika ry, jonka toiminnassa olen aktiivisesti mukana. Seura keskittyy elävöittämään Eurooppaa ja Arabiaa vuosien 1000 ja 1400 välillä. Aikajänne on kutkuttavan laaja kattaen kaiken muinaissuomalaisesta rautakauden lopusta aina Italian varhaisrenesanssin loistoon saakka. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen saa rakentaa oman tekemisensä juuri siitä aikakaudesta ja kolkasta, joka itseä eniten puhuttelee.
 
Kuningatar Catalina de Arga

Parasta EKry:ssä on, että kenenkään ei tarvitse olla valmis seppä tai pukuhistorian tuntija tullessaan mukaamme. Ajan kanssa oppii ja herää omat intohimon kohteet. Osa porukasta uppoutuu kasvivärjäyksen saloihin, käsin ompeluun, kalligrafiaan tai mausteisten keskiaikaisten ruokien ja siman keittelyyn. Toiset taas viihtyvät miekkailuharjoituksissa, jousiammuntaradalla tai rautaa takoen.

Seuran sisäisissä pukutapahtumissa ja telttaleireillä ei ole yleisöä, jolle esiintyisimme. Sen sijaan rakennamme yhdessä aikakautisen kuplan omien Louhenkajon kuningaskuntaan sijoittuvien persooniemme kautta, ja tunnustan, että oma tieni ei ole jäänyt pelkäksi hovin sivustaseuraajaksi, vaan polku on vienyt aina kuningattareksi saakka. Eikä tekeminen rajoitu pelkkään rooliin tai pukeutumiseen, sillä kunnostamme talkoovoimin leirikelpoiseksi Hattulassa sijaitsevaa seuramme omaa Lujakallion maa-aluetta . Siinä on oma taikansa, kun kymmenet ihmiset puhaltavat yhteen hiileen, jakavat oppejaan ja hengittävät hetken jotain muuta vuosisataa.

Vaikka oma aktiivinen harrastamiseni keskittyykin keskiaikaan, rautakausi on minulle vähintään yhtä rakas aikakausi. En ole mukana rautakautisten seurojen varsinaisessa toiminnassa, mutta tuen niiden kunnianhimoista työtä olemalla yhdistysten jäsen.

Toinen näistä on Pirkkalassa toimiva Muinaisaikayhdistys Birckalaiset ry, joka tekee perinpohjaista työtä paikallisen esihistorian ja viikinkiajan parissa. Yhdistys on muun muassa rakentanut Reipin alueelle rautakautista Muinaiskylää, joka ammentaa inspiraationsa Pirkkalan Tursiannotkon harvinaislaatuisista arkeologisista löydöistä. Toinen jäsenyyteni on vuonna 1997 perustetussa Sommelo ry:ssä, joka puolestaan ylläpitää rautakautista kauppakylää Helsingin Pukkisaaressa. Sommelo pitää muinaistaitoja ja erityisesti nuoremman rautakauden perintöä elossa koulutusten, käsityökurssien ja syksyisin järjestettävien Pukkisaaren Muinaismarkkinoiden kautta.

Kuva lainattu Sommelon sivuilta

Mitä muuta kentältä löytyy? Kilpimuureja, kansainvälisiä hoveja ja sotahevosia
Suomen historianelävöityskenttä on moni-ilmeinen, ja omien seurojeni ulkopuoleltakin löytyy kiehtovaa toimintaa moneen makuun:

- SCA ja Aarnimetsän paronikunta: Kansainvälisen Society for Creative Anachronism -järjestön Suomen haara tunnetaan nimellä Suomen keskiaikaseura ry, eli tuttavallisemmin Aarnimetsän paronikunta. Käsitöiden, tanssin ja runsaiden pitojen lisäksi SCA-piireissä tunnetaan erityisesti täyden kontaktin rottinkitaistelu, jossa haarniskoidut ottelijat mittaavat taitojaan rottinkikepeistä tehdyillä aseilla.

- Viikinkitaistelijat ja kilpimuurit: Jos vauhti ja teräksen kalske vetävät puoleensa, Suomesta löytyy useita viikinkiajan taistelutaitoihin erikoistuneita ryhmiä, kuten Harmaasudet, Faravidin Sudet ja Vanajan Sudet. Jonkinlainen viikinkikaarti löytyy lähes jokaisesta Suomen kaupungista. Näissä porukoissa harjoitellaan turvallisesti tylsillä miekoilla, keihäillä, kirveillä sekä kilvillä. Kesäisin heidän taistelunäytöksensä ja tiiviit kilpimuurinsa ovat monien muinais- ja keskiaikatapahtumien sykähdyttävintä antia.

- Keskiaikaiset hevoset ja turnajaiset: Historiaa elävöitetään myös satulasta käsin. Esimerkiksi Historiallisen Ratsastuksen Seura vaalii vanhoja hevosmiestaitoja, ja Rohan Tallit on tullut monille tutuksi vauhdikkaista hevosturnajaisistaan muun muassa Hämeen ja Turun linnoissa. Tiesitkö muuten, että monet nykyisen kouluratsastuksen vaativista liikkeistä – kuten paikallaan polkeva piaffe tai liitävä passage – ovat alun perin peräisin keskiaikaisten sotahevosten koulutuksesta? Taistelukentällä tarvittiin ketteriä ja herkkävaistoisia ratsuja, jotka pystyivät väistämään, kääntymään salamannopeasti ja toimimaan saumattomasti yhteen ritarin kanssa.

On olemassa myös monia ei-yhdistys muotoisia harrastajaporukoita. Monet kesäiset keskiaika- ja muinaismarkkinat kokoavat harrastajat yhteen ja herättelevät uusia tulokkaita histel-harrastuksen pariin.

Kuva lainattu Pirkkalan kunnan sivuilta.
 
 
On kiva, että historian elävöittämiseen voi osallistua niin monella eri tavalla. Toisissa porukoissa ollaan kädet savessa ja neula sormessa leiritulilla, toisissa taas taistellaan kirves päässä kilpimuurissa, ratsastetaan peitsi tanassa tai vaan juhlitaan taustajoukoissa sitä, että menneisyys pysyy kouriintuntuvana myös tuleville sukupolville.

Oletko sinä koskaan haaveillut aikamatkasta, ja jos pääsisit kurkistamaan johonkin menneeseen aikakauteen edes yhden viikonlopun ajaksi, minne suuntaisit?