Sininen hetki
Kevään ensimmäinen lämmin päivä, joten kiirehdimme töiden jälkeen viettämään kiireettömän hetken Rapolan kalmistoissa. Hetkestä tuli oikeastaan sininen, paikoitellen vihreä. Jaan tunnelmia kuvina teillekin.
Rautakaudella vesi on todennäköisesti lainehtinut vasemmalla olevalla pellollakin.
Taustalla Vanajaveden Rauttunselkä ja Salon saari
Tämä on se kohta, jossa viime kesänä kävellessäni
aloin tuntea pakonomaista tarvetta
kirjoittaa
Tie herättää aina halun kulkea, katsoa mitä mutkan takana on.
Tie vie vanhasta uuteen. Tiellä kulkijalla on vapaus valita suunta
Valkoisia sinivuokkoja
Mikään ei ole täydellistä, ja luonto on siitä täydellinen esimerkki
Yksi monista röykkiöhaudoista
Näitä röykkiöitä katsellessa alkaa oudosti soida päässä:
"Kumpujen kätköistä, mullasta maan, isät katsovat poikiaan"
Ei sinänsä liity mitenkään muinaisaikaan, mutta tämän yhden Rapolan kartanon
naapurin piha on keväällä näkemisen arvoinen.
Skillatalo
Kevät
Lapseni ovat kieltäneet minua käyttämästä sanaa Vihertää,
koska kuulemma hoen sitä huhtikuusta juhannukseen saakka
Eväitä sielulinnuille
Näistä kuvistä puuttuu ääni
Konsertti oli jo ihan mahtava, vaikka puolet vielä vahvuudesta uupuukin
Itseasiassa kävin pyytämässä siunausta huomiselle Espoon reissulleni
Polku
Kai siinä on sama viehätys kuin tiessäkin
Tämä polku oli tänään erityisen kauniilla tuulella.
Uusi ja vanha kulkuväylä.
(kuvaa käsitelty lisäämällä värikylläisyyttä)
Ennen vesi yhdisti, nyt se erottaa,
ja tarvitaan tie järven kiertämiseen.
Kiittää pitää niitä 60-lukulaisia, jotka nostivat kansanliikkeen,
kun tuo kolmostie oli alunperin suunniteltu vedettäväksi suoraan harjun läpi,
suuren sorasaaliin toivossa.
Että niin - vaikka se on ruma tuossa, niin parempi tuossa kuin
harjua rikkomassa.
Mörrimöykyn pesä
Ja oikein portipieli kukkapuskalla koristeltu
Polttokenttäkalmistoa
Tämän kuvna vuoksi manitsin aikaisemmassa kuvassa käsitelleeni sitä.
Kun tätä nimittäin en ole lainkaan käsitellyt, vaikka värit ovat näin mahtavat.
Vanha Nikon jaksaa vielä rulettaa, jos käyttäjä jaksaa säätää suljinta.
Säälle tietty kymmenen pistettä hyvästä avustamisesta.
Pakollinen pötkähdys
"WUT? Miksei juna liiku?"
"WUT? Ei mitään kiirettä..."
Parhaassa seurassa
Voin muuten kertoa, että valokuvaaminen Hämeen vilkkain Jack Russel terrieri flexin päässä voi käydä hermoille. Tuli taas ennätysmäärä tärähtäneitä kuvia. Tai kuvia, jotka olisivat muuten niin kauniita ja onnistuneita, mutta kun niissä on keskellä otosta aina oltava koiran perse...
Vähän niinkuin tässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti